Minä elän parhaillaan tilanteessa, jossa useampi ovi on raollaan.
Psalmi 143: 10 sopii hyvin tähän tilanteeseen.
Kukkien yksityiskohdat menevät kuvissa mössöksi, mutten jaksa nyt tuhlata energiaani sen murehtimiseen. Tämän sivun teko oli rukousta. Ei ainuttakaan kirjoitettua sanaa, vain minä ja vesivärit. Joillekin asioille ei edes ole sanoja.
En ole muuten vieläkään päässyt siirtymään kokonaan seuraavaan journaling-Raamattuun! Aina vain tästä ensimmäisestä turkoosikantisesta löytyy paikkoja, jotka vetävät puoleensa ja puhuttelevat. Teen siten, että kohdan löytyessä tarkistan ensin, onko turkoosissa jo se kohta tehty ja teen sinne, mikäli sivu on vielä koskematon.